|
Kasvillisuus
Mikkelipuiston kasvillisuus on runsasta ja rehevää sekä varsin monipuolista osa alueiden erilaisista luonteista johtuen.
Mikkelipuiston aluetta halkovalla harjualueella valtapuulajina on mänty. Kaihunharjun ja Kaijanniemen vanhoille puille on kertynyt ikää jo 120-200 vuotta. Puiden vänkyräinen muoto kertoo harjun todennäköisesti toimineen aikoinaan eläinten laidunmaana. Harjualueelle on 1950-luvulla istutettu hopeapajuja, poppeleita, vuorijalavaa ja lehmuksia.
Mikkelipuiston alueella sijaitseva noin hehtaarin kokoinen Pursialan lehto on ollut luonnonsuojelualue vuodesta 1986 lähtien. Alueella on nähtävissä jääkautista pinnanmuodostusta ja se on pienipiirteisyydessään hieno geologinen ja botaaninen kokonaisuus. Alue on suojeltu metsäluontonsa ja lehtokasvillisuutensa perusteella.
Alueella sijainnut kaupunginpuutarha on jättänyt voimakkaan leimansa kasvillisuuteen. Tästä ajasta muistuttavat puutarhakasvit harmaalepistä alppiruusuihin ja mukuratervalepistä korallikanukkaan. Perennoista jäljellä on mm. lehtoängelmää, lehtoakileijaa ja varjoyrttiä. Pursialanniemellä kasvaa mm. jalopähkinöitä, makedonianmäntyjä ja komeat tuijarivistöt. Huomiota herättävät myös Pursialanlahtea reunustavat rehevät terijoensalavat.
Maisemanhoitotyöt
Vuosittain alueen käyttömahdollisuuksia lisätään mm. parantamalla kulkuyhteyksiä ja avaamalla pusikoitumaan päässeitä näkymiä kauniille vesistö- ja ranta-alueille sekä harjuille.
Eläimistö
Mikkelipuiston alueella merkittävimpään rooliin nousee monipuolinen linnusto. Linnuille mieluisia alueita ovat etenkin Kenkäveronniemen itäranta, Aitosaari ja niiden välinen vesialue sekä Kaihunharjun luoteisin kosteikkoinen osa. Mikkelipuiston läheisyydessä sijaitseva Veturitallin kosteikko tarjoaa linnuille mitä parhaimmat pesimäolot. Siellä pesiikin mahdollisesti koko Suomen suurin naurulokkiyhdyskunta. Pääosa alueella esiintyvistä lajeista on vesilintuja, kuten sinisorsa, tukkasotka, silkkiuikku, haapana, lapasorsa, punasotka, kalalokki, naurulokki ja kalatiira.
Metsäisiä lintulajeja esiintyy runsaimmin Kaihun alueella, missä esimerkiksi peippoja ja pajulintuja on runsaasti. Alueen rehevimmistä paikoista ovat lehtokertut ja mustapääkertut löytäneet suojaisia pesäpaikkoja matalista tiheiköistä. Harjuilla on säästynyt jonkin verran myös kolopuita, joissa viihtyy muun muassa kaksi tikkalajia, käpytikka ja uhanalaiseksi taantunut pikkutikka sekä erilaisia tiaisia ja sieppoja.
Maisemapellot, niittyalueet ja tien varret hellivät monia päiväperhosia. Runsaimpina lajeina esiintyvät mm. neitoperhonen, nokkosperhonen, kaaliperhonen ja kultasiipi.
Alueella törmää usein jäniksiin, rusakoihin ja oraviin. Saattaa täällä kettukin tulla vastaan.
Lintutorni
Kenkäveronniemellä sijaitsee Suur-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen lintutorni, josta pääsee tarkkailemaan monia lintuja.
Ulkoilualue
Mikkelipuiston alue on jo nyt varsin suosittua virkistys- ja liikunta-aluetta. Monet iltakävelyt suuntautuvat puistoa halkovalle harjulle. Puiston alueella sijaitsee suosittu Kaihun uimapaikka, joka jää puistoon myös tulevaisuudessa.
Matonpesupaikka
Puiston alueella sijaitsee suosittu matonpesupaikka. Uudessa asemakaavassa matonpesupaikka on esitetty siirrettäväksi maalle Savilahden rantaan lähelle ESE:n voimalaitosta.
Pohjavesialue
Kaihunharjun ja Kaijanniemen alue on tärkeää pohjavesialuetta, sillä noin 70 % mikkeliläisten vedenhankinnasta tehdään täällä. Koska pohjavesi ei aivan riitä asukkaiden tarpeisiin, imeytetään Kaihunharjun eteläpäässä Kattilanlahden vedestä tekopohjavettä. Pohjavesialue huomioidaan kaikissa toimissa, eikä alueelle sijoiteta pohjaveden laatua tai riittävyyttä vaarantavia toimintoja.
|
