Soile Kuitunen, kehitysjohtaja, Mikkelin kaupunki

Hyvät ystävät

Ladies and Gentlemen, Friends

Ympäristötaide ja Taide ympäristössä sopivat erinomaisesti teemaksi tähän Mikkelipuiston näyttelyyn. Mikkelipuistohan on moniulotteinen kurkistusaukko luontoon ja etenkin luonnon hyödyntämiseen rakennetussa ympäristössä. Ympäristötaide ja Taide ympäristössä ovat aihealueita, joiden merkitys oletettavasti vain kasvaa. Siksi on todella hienoa, että olemme saaneet näyttelyn tänne Mikkelipuistoon.

Environmental Art and Art in the Environment are excellent themes for this MikkelipuistoPark exhibition. For Mikkelipuisto is a multidimensional peephole into nature and especially the role of nature in the built environment. And the significance of Environmental Art and Art in the Environment will, we can assume, be steadily growing. So it really is good to have this exhibition here in MikkelipuistoPark.

Mikkeli itsessään on kuin suuri ympäristötaideteos. Kaupunki on rakentunut luontevasti Saimaan rannalle, pysynyt rakennuskannaltaan pienimuotoisena, säilyttänyt monien puistojen ja viheralueiden kautta vihreät luonnonkasvonsa ja on myös henkisiltä arvoiltaan lähellä luontoa.

The town of Mikkeli is in itself like a big environmental work of art. It has taken shape naturally on the shores of LakeSaimaa and its buildings are still on a small scale. Thanks to its many parks and green belt areas it has preserved its natural green face, and it is also close to nature in its non-material values.

Kaupunkirakenteemme on kompakti ja asukasystävällinen. Kaupunki on myös monella tavalla sopivan kokoinen - samalla sekä riittävän urbaani että maaseutumainen. Pystymme tarjoamaan sekä asumisen että vapaa-ajan näkökulmasta lukemattomia elämää rikastuttavia mahdollisuuksia.

Our urban structure is compact and resident-friendly. The town is a suitable size in many respects – sufficiently urban yet at the same time rural. We are able to offer endless potential – both in housing and in leisure – for making life richer.

Samalla toimimme ekotehokkaasti. Muutama vuosi sitten Mikkeli sai kansainvälisessä Nations in Bloom –kilpailussa kunniamaininnan ympäristövastuullisista toimintatavoistaan. Tällä alueella olemme koko ajan parantaneet toimintaamme. Ekologinen jalanjälkemme on pieni ja sopii esimerkiksi mille tahansa muulle suomalaiselle kaupungille. Tämä aihepiiri nousee kaupunkimme osalta vahvasti esille ensi viikolla Mikkelissä pidettävässä Euroopan laajuisessa puisto- ja puutarha-alan Ifpra-kongressissa, jonka teemana on Modern Society – Balance with Nature.

We are also eco-efficient. A few years ago Mikkeli won a special award in the international Nations in Bloom competition for Best Use of Environmentally Sensitive Practices, and we are constantly improving our record in this field. Our ecological footprint is small and can well stand as an example to any other Finnish town or city. This topic will be well to the fore at the congress of the International Federation of Park and Recreation Administration (Ifpra) to be held here in Mikkeli next week.

Myös Ifpra-kongressin teema – Modern Society – Balance with Nature – sopii erinomaisesti Mikkeliin. Mikkeli haluaa olla moderni, mutta tietenkin myös sopusoinnussa ja tasapainossa luonnon kanssa. Kaupungin uusi strategia hyväksytään kaupunginvaltuustossa ensi maanantaina ja strategiaehdotukseen on kirjattu visioksi Mikkeli – modernin palvelun kasvukeskus Saimaan rannalla. Tällä visiolla halutaan tiivistetysti kuvata tulevaisuuden Mikkelin kulmakiviä – moderniutta ja ennakkoluulotonta palvelurakennetta, mutta samalla sitä, että olemme luonnossa, Saimaan rannalla.

The theme of the Ifpra congress, Modern Society – Balance with Nature, fits Mikkeli perfectly. For Mikkeli wants to be modern, but of course in harmony and balance with nature. Written into the City’s new strategy proposal to be approved by the City Council on Monday is a vision of Mikkeli as a growth centre of modern services on LakeSaimaa. This vision expresses in a nutshell the cornerstones of the future Mikkeli – modernity and a liberal service structure but in harmony with nature, on the shores of LakeSaimaa.

Modernius pitää sisällään myös halun kasvaa. Vain väkiluvun, yritystoiminnan ja työpaikkojen määrän kasvu turvaa mahdollisuuden kehittyä ja pitää palvelut ja myös luonnonympäristö kunnossa. Modernin palvelun kasvukeskus sopii mielestämme mainiosti jatkoksi sille, mitä Mikkeli on tähän saakka ollut. Meillä on vahva historia hallintokaupunkina ja myös sotaväen historia on aina ollut elimellinen osa Mikkeliä ja sen kaupunkikuvaa. Mikkeli tunnetaan muuallakin kuin Suomessa kolmen sodan päämajakaupunkina. Nyt voisimme käyttää päämajametaforaa oman palvelukulttuurimme uudistamisessa. Haluamme erottua eduksemme niin kuntaorganisaationa kuin palveluiden tarjoajanakin – olla eräänlainen palveluiden ja palvelukulttuurin päämaja.

Modernity also implies a desire for growth. Only an increase in the population, enterprise and jobs can guarantee the potential for development and for maintaining services and a healthy natural environment. A growth centre of modern services is to our minds an excellent extension to what Mikkeli is already. We have a strong history as a seat of government, and the history of Finland’s armed forces has likewise always been an organic element of Mikkeli and its street scene. Mikkeli is known, not only in Finland, as the nation’s military headquarters in three wars, and we could now use the headquarters metaphor in updating our service culture. We want to stand out to our advantage, both as a municipal organisation and as a service provider – to be, as it were, a headquarters of services and service culture.

Tämän näyttelyn teema liittyy luonnon ohella kiinteästi myös kulttuuriin. Tavallaan luontoa ja kulttuuria ei tarvitse eikä pidäkään erottaa toisistaan. Luonto on vahva elementti suomalaisessa kulttuurissa ja Mikkeli voi perustellusti pitää itseään sekä vahvana luonto- että kulttuurikaupunkina. Meillä on ansioita kummaltakin alueelta ja siksikin on miellyttävää olla tällaisen näyttelyn avajaisissa.

In addition to nature, the theme of this exhibition is closely connected with culture. In a way, nature and culture need not and should not be separated. Nature is a strong element of Finnish culture and Mikkeli can justifiably regard itself as a city strong in both nature and culture. We have distinguished ourselves in both, and it is therefore a pleasure for me to be at the opening of this exhibition.

Mikkeli haluaa jatkossakin panostaa niin luontoon, kulttuuriin kuin tapahtumiin. Mikkelipuisto sopii mainiosti kaikkien näiden aihealueiden näyteikkunaksi. Mikkelin kaupungin puolesta toivotan teidät kaikki tervetulleiksi tämän näyttelyn avajaisiin.

Mikkeli intends to invest in nature, culture and events in the future, too. MikkelipuistoPark is an excellent showcase for all of these. On behalf of the City of Mikkeli I welcome you all to the opening of this exhibition

Matti Karttunen, museotoimenjohtaja, Mikkelin kaupungin museot

Ars Natura ympäristötaide ja Taide ympäristössä –näyttely Mikkelipuistossa 12.6.2009 klo 18.00

Statuomaniasta statuofobiaan. Julkisen taiteen merkityksen muutoksista.

Arvoisa avajaisyleisö,

Julkiset taideteokset ovat merkittävä osa kaupunkien visuaalista ympäristöä. Huomattavan osan tästä julkisesta taiteesta muodostavat muistomerkit, jotka samalla kun ne ovat aineellista ja henkistä kulttuuriperintöämme, myös symboloivat tätä perintöä. Voidaan sanoa, että muistomerkit ovat muistin apuvälineitä.

Ympäristötaide on rakennettuun kulttuuriympäristöön tai luonnonympäristöön tehtyä taidetta. Ympäristötaideteos voi toimia itsenäisenä objektina tai se voi olla teko, tapahtuma tai prosessi. Ympäristötaide ottaa kokonaisvaltaisempaa suhdetta luontoon tai ihmisen luomaan ympäristöön. Puutarhataide ja maisema-arkkitehtuuri voidaan nähdä ympäristötaiteen osa-alueina, joissa ympäristöä muokataan esteettiseksi kokonaisuudeksi. Tähän liittyy maataiteen käsite, joka syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Tässä taidemuodossa itse maapohjasta tai maisemasta muokataan taideteos, johon usein liittyy ekologinen näkökulma. Suomessa ympäristötaide on vakiintunut osaksi taidekenttää jo 1980-luvulta lähtien.

Julkisen taiteen tai kuvanveiston asema Suomessa ei yleisesti ottaen ole ollut suotuisa. Ensimmäiset julkiset ulkotaideteokset pystytettiin vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin toiminnan perustana oli nationalismin herättämä tarve tuoda esiin kansallisia suurmiehiä ja antaa näiden kautta hahmo kansalliselle kulttuurille. Sen sijaan Keski-Euroopassa monumenteilla oli keskeinen rooli jo romantiikan ajoista lähtien kansojen ja sosiaalisten ryhmien identiteetin rakentamisessa.

Monumentaalitaide on instituutiona tukenut hallitsevien luokkien arvoja. Poliittinen tai ideologinen sisältö on ollut keskeinen osa julkisen taiteen olemusta. Esimerkiksi Ranskassa suurmiesten ja isänmaan puolustajien lisäksi virkamiehet ja ansioituneet kansalaiset saivat omat patsaansa. Patsastehtailu meni niin pitkälle, että 1900-luvun alussa puhuttiin statuomaniasta, joka lopulta johti statuofobiaan eli julkisten veistoshankkeiden karsimiseen.

Maailmalla muistopatsaiden sarja on yleensä alkanut keisareiden, kuninkaiden ja sotapäälliköiden muotokuvilla. Sen sijaan Suomessa ensimmäinen muistopatsas pystytettiin tiedemiehelle, toinen ja kolmas runoilijalle.

Suomessa ei ehkä voida katsoa koskaan vallinneen varsinaista statuomaniaa, maanista veistosten pystytystarvetta, mutta tiettyinä ajanjaksoina julkiseen taiteeseen on suhtauduttu hyvin myönteisesti. Kansallisten suurmiesten muistaminen tarjosi tällaisen tilaisuuden. Jopa niin, että reilut sata vuotta sitten kaupungit halusivat nostaa kulttuurista profiiliaan julkisilla veistoksilla kilpaillen keskenään siitä kuka sai omia itselleen jonkin tietyn suurmiehen. Seuraava kuvataiteilijoita runsaasti työllistänyt vaihe tuli Vapaussodan jälkeen, jolloin sankari- ja vapaussotapatsaiden kysyntä kasvoi niin suureksi, että suomalaiset kuvanveistäjät hädin tuskin pystyivät tarpeen tyydyttämään. Samoin kävi viime sotien jälkeen 1940- ja -50-luvuilla.

1960-luvulta lähtien muistomerkkien abstraktista muodosta tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Sittemmin on tapahtunut siirtyminen muistomerkeistä kohti julkisen tilan taidetta.

Skandaalit ovat aina seuranneet julkisen taiteen kintereillä. Ensimmäinen kunnon kohu Suomessa saatiin aikaan jo 1900-luvun alussa, kun Ville Vallgrenin veistämä Havis Amanda paljastettiin Helsingin kauppatorilla 20.9.1908. Tämä veistos aiheutti suurta hämmennystä yleisössä ja jakoi mielipiteet voimakkaasti kahtia.

Meillä mikkeliläisillä on hyvässä muistissa vuoden takainen keskustelu Suuresta Spiraalista. Julkisesta taiteesta puhuttaessa keskustelu kääntyy hyvin nopeasti talouteen. Kuinka paljon mikäkin teos maksaa? Mistä muusta palvelusta tämä raha on poissa? Nykyisen talouskriisin seurauksena voitaneen puhua statuofobiasta tai ainakin hyvin kriittisestä suhtautumisesta julkisen taiteen hankintoihin. Viime vuosikymmeninä yritysten kiinnostus taidetta kohtaan on lisännyt taiteilijoiden työtilaisuuksia, vaikka valtio onkin säilyttänyt asemansa merkittävien julkisten töiden tilaajana. Tämän hetkinen taloustilanne rajoittaa yritysten mahdollisuuksia tässä suhteessa.

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin tärkeää, että ympäristössämme on taidetta kaikkien koettavaksi ja nähtäväksi. Taide kaikissa eri muodoissaan on tärkeää ihmisille. Taide voimauttaa. Kulttuurin ja taiteen merkitys arjen hyvinvoinnille on jo moneen kertaan tutkimuksin vahvistettu asia. Taide ja taiteen kokeminen on osa ihmisyyttä.